13. ENSIMMÄINEN TILINPÄÄTÖS

Olen ollut nyt peräti toista kuukautta Tamperelainen. Elämä alkuasukasväestön keskuudessa on sujunut mallikkaasti.
Asetuin asumaan lähelle Pyhäjärveä sen kaakkoispuolelle. Näkökulmani on siis toistaiseksi kaupungin eteläisistä lähiöistä syntynyt.

Pyhäjärven vastarannalla siintää molemmat kaupungin näkötornit.

Kun jaksaa kiivetä riittävän ylös, voi ihailla kaupungin valoja ilman aamuista päänsärkyä.

En ole ehtinyt vielä reviiriäni laajentaa sen etäämmälle, kuin mihin kenkäni ovat minua kuljettaneet. Mutta se, mitä olen nähnyt, on tehnyt minut tyytyväiseksi.

Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja jopa yllättävänkin puheliaita.
Mutta viluisia polot ovat !Heti kun päivälämpötilat laskivat 22 asteen paikkeille, kaikki pukeutuivat talvivaatteisiin. Tunsin itseni oudoksi t-paidassani. Ehkä meri-ilmasto on sittenkin karaissut minua hieman.
Kesän lapsia tuntuvat Tamperelaiset muutenkin olevan. Olen viettänyt todella paljon aikaa lähes kaikissa suurimmissa kaupungeissamme, mutta missään en ole nähnyt niin valtavasti avoautoja kuin täällä.
No, toki niiden katto kuuluu näköjään nostaa ylös, kun tuo maaginen 22 astetta alitetaan.
Ehkä tämä varhainen talvikauteen siirtyminen on käsketty oikein kaupungin järjestyssäännöissä ?

Julkista liikennettä en ole vielä uskaltanut kokeilla, mutta toimivalta se näyttää.

Liikenne sujuu mukavasti. Ihan alussa joku hieman hermostui, kun ajoin ilmeisesti liian lähellä, mutta äkkiä opin, ettei näissä ruuhkissa ole siihen totuttu.
Jalankulkijana elämä on outoa, autot pysähtyvät suojatien ääreen. Outoa on kyllä autojen käytös risteyksissä muutenkin, punaisiin valoihin pysähdytään.
Ehkä opin elämään näiden ongelmien kanssa.

Ja se lentoliikenne, jota pelkäsin. Sitä ei ole. Tai on, mutta hyvin hoidettu. Koneet laskevat pääteiden suunnassa ja Hornetitkin tulevat alas lähes ääneti.
Hornettien jyly kyllä harjoituksiin lähdettäessä kuuluu, mutta se on varsin miellyttävää verrattuna niihin Hki-Vantaan laskeutuvien koneiden ujelluksiin, joista sain kärsiä vuosien ajan.

Lähiympäristön puistot näyttää tältä...

... tai tältä.

Luontoa olen löytänyt paljon odotettua enemmän ja siitä olen iloinen. Kaiken lisäksi roskaamatonta luontoa on ihan taajamien kupeessa. Kaupungin kuva on muutenkin siisti, roskia on teiden ja polkujen varressa varsin vähän ja törkygraffitit harvinaisuuksia.
Puisto-osasto tekee hyvää työtä, täällä sivummallakin on paikat vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa.
Muutoinkin ympäristön eteen puuhataan kovasti ja vaikuttaa siltä, että se mikä tehdään, tehdään kunnolla.

Yksi arjen pikku juttu tuntuu oudolta; kylmäkin vesijohtovesi on varsin lämmintä. Pintavetonako se Roineesta imetään ?

Palveluja en ole ehtinyt juurikaan käyttää, mutta jo postin kotiinkuljetuspalvelu yllätti. Pääkaupunkiseudulla kuljetuksen sopiminen oli dekaadiluokassa hitaampi ja mutkikkaampi juttu kuin täällä. Hienoa.
Myös kaupoissa asiointi on miellyttävämpää, kun asiakasmäärät ovat kohtuullisia, vaikka liikkeitä on vähemmän.

Keskustaan olen ehtinyt vasta kovin vähän, mutta uutena kaupunkilaisena oli pakko käydä katsomassa kosken kuohuja.

Koskessa vellova virtaava vesi on rauhoittavaa katseltavaa.

Paljoa en siis vielä Tamperelaisuudesta tiedä, mutta kaikki se, mitä olen kokenut, on positiivista.
On kiinnostavaa nähdä, miten mieleni muuttuu vai muuttuko se nyt, kun olen saanut lähes kaikki laatikot purettua ja aloitan toden teolla reviirin laajennukseni.

12. MUUTTO !

Niin pal kauhia muuttokiima päällä, etten ole ehtinyt tätä päivittää.


Ai. Oho. Aloitin edellisen tekstin samoilla sanoilla.


No siis. Nyt on ollut niin pal kauhia muuttokiima päällä, etten ole ehtinyt tätä päivittää.


Ai. Toistanko itseäni ?

No näin on tosiaan käynyt, mutta muutto vuosikymmenten lämpimimpänä kesänä sujui. Sujui.
Lämpimästi. Helteisesti. Hikisesti.


Kun asuinpinta-ala vähenee lähes 90 prosenttia, tehtävä ei ole helppo. Helppoa ei ollut pakkaus, helppoa ei ollut tavaroiden siirtäminen eikä helppoa ole ollut asuntoon ja varastotiloihin mahtuminen.

No. Tunnustan. Kaikki on vielä kesken. 


Muuton aikana en ehtinyt edes kuvaamaan. Heitänkin tähän muutaman netistä jälleen löytämäni tunnelmakuvan, jotka kertovat hyvin sen, miten homma sujui.

Muutama päivä (lue/läs: kuukausi ) ja olen asettunut kunnolla aloilleni ja voin kertoa ensimmäiset Tamperelaisuuskokemukseni.

Tähän asti kaikki on ollut pelkkää positiivista. Tampereella on jopa komeat säät.

Ja kaikki ihmiset ovat olleet ihania !

Ihan aluksi minulle ojennettiin jopa melodinen  Tampere-opas:

11. MUUTTOA

Niin pal kauhia muuttokiima päällä, etten ole ehtinyt tätä päivittää.

Minäpä kerron muutamia salaisuuksia, joita ette ikinä olisi voineet itse keksiä:

A. Muutto suuremmasta pienempään ei ole ihan helppo toteuttaa
B. Muutto hyvin hyvin suuresta hyvin hyvin pieneen ei ole todellakaan helppo toteuttaa

Pakkaaminen on edennyt suunnitellulla tavalla eli aivan liian hitaasti.

Onneksi netti on täynnä oivia pakkaamisvinkkejä !

Tässä muutama esimerkki opiksi otettavaksi:

...ja lopuksi se ehkä kaikkein tärkein !

Ja taas pakkaamaan ! Kuvien pakkaus ei edesauta työn edistymistä.

10. MANSEROCK

Tuolla sivulla ” 5. MUITA KUULUISUUKSIA KUIN MINÄ” tuli mieleen, että  on pakko avata vähän nyky-Tampereen tunnetuinta tuotetta, Manserockia.

Tuote ei ole mikään bisnesmiesten keksintö, vaan jopa näin turkulais-helsinkiläisellä taustalla tarkasteltuna ilmiö, joka hakee vertaansa. Eikä löydä.

Se, mitä nykyään käsitetään rock-musiikilla, ”syntyi ” todella karkeasti oikaisten 50-luvun lopulla Yhdysvalloissa nuorisomusiikiksi  - uusi käsite sekin.
Sen aikaisella mediavauhdilla leviäminen kesti aikansa ja Suomessa 60-luku meni aika hapuillen, vaikka innokkaita yrittäjiä riittikin. Musiikki oli kuitenkin pääosin käännösmusiikkia.

Vasta 70-luku oli Suomessa varsinaisesti kotimaisen rockin syntyaikaa.
Sen syntymistä edesauttoi valtavasti omalinjainen helsinkiläinen levy-yhtiö Love Records ja eräät Tamperelaiset muusikot, joita kutsuisin ”älykköduunareiksi”, keulilla tietysti Juice Leskinen.

Tamperelaisten linja oli olla piittaamatta maailman glamourista ja luoda suomalaista omaa rock-musiikkia suomalaisilla sanoituksilla ja suomalaisella rahvaanomaisuudella.
Sitä on Manserock. Alun perin. Tyylikkäimmilläänkin.
Kuulostaa simppeliltä, mutta askel oli valtava.

Jos halutaan vain yksi kappale edustamaan tuota aikakautta, niin se on Leskisen Marilyn.
Kun sen kuuli eka kerran, hämmästyi:
Tämä on suomea ja suomessa sävelletty. Ja toimii.
Kun sitä kuuntelee nyt, se kertoo myös paljon enemmän Manserockista; kaikki suuri ja hieno maailmanmeno on meille kaukaista ”unelmaa”. Sanoitus on hyvä ja nerokas esimerkki siitä, mihin Suomen kieli taipuu. Sitä ei vaan aiemmin osattu käyttää. 

 

Kyllähän 60-luvullakin Tampereella jotain tapahtui, mm. ”Hair”-musikaalin esitys, mutta vasta 70-luku synnytti Manserockin.

Suuria nimiä olivat Juice Leskinen, Alwari Tuohitorvi, Kaseva ja Virtanen.

Kun vuosikymmenen loppupuoli vielä oli karun punkrockin  voittokulkua, se sopi työläiskaupunkiin kuin leka alasimeen.
Suurten nimien ja punkin vanavedessä syntyi liuta uuden aallon kovia yhtyeitä; suurimpina Eppu Normaali, Popeda ja Kari Peitsamo.

Manserockin huikea kasvu virkisti kaupungin musiikkielämää muutenkin, syntyi  mm. ”oma” levy-yhtiö Poko-Rekords ja  ”Soundi”-lehti.

Tässä on Manserockin perusta lyhyesti kerrottuna. Hyvältä perustalta oli helpompi ponnistaa; maineeseen nousi uuden aallon myötä mm. Kollaa Kestää, Sensuuri, Karanteeni jne.

Tarkempia tarinoita löytyy netistä useampiakin. Mieluusti Tamperelaiset puhuvat edelleen Manserockista, mutta minun kalenterissani sen aikakausi päättyi viimeistään 80-90-luvun taitteessa.
Jättiläiset tietysti jäivät ja voivat osin edelleenkin hyvin, mutta uutta omanlaista ei ole syntynyt.

Eikä tarvitse. Kun Suomen musiikkihistoriaa kirjoitetaan ja luetaan satojen vuosien päästä, Manserock tulee olemaan populaarimusiikin historian suurin ”ilmiö”.

Ja Juice Leskisen nimi tulee elämään ikuisesti Suomen kielen käytön edistäjien ja taitajien rivistössä. Vieläpä aivan alkupäässä.

Tampere voisi hyödyntää  historiallisen Manserock ilmiön paljon nykyistä paremminkin.

9. TAMPERE – LIVE !

Tampereen elämästä saa parhaan kuvan seuraamalla sitä.

Ongelmana on tietysti se, ettei asu Tampereella.Vielä.

Mutta ei hätää, meillähän on Internet !
Tutustutaan tarjontaan.

Ensin on kuitenkin muistutettava, että nämä linkit ovat live-sivustoja. Ei ehkä kannata tutkia niitä esim. 02.20. Voi antaa kaupunki itsestään synkän kuvan.

Minä olen asialla kauniina kevätpäivänä.

Aloitetaan tästä

http://alk.tiehallinto.fi/alk/frames/kelikamerat-frame.html

Tampereen kaupunkialueella on toistakymmentä kameraa. Kaikki kertovat minulle saman viestin – kaupungissa paistaa aina aurinko ja liikenne sujuu leppoisasti.
Mukavaa.

Tampereen kaupunki kertoo omilla kameroillaan samaa, aurinko paistaa. Tosin kyseessä on matkailun edistäminen, joten kyseessä saattaa olla taltio viime kesän ainoalta hellepäivältä.

http://www.tampere.fi/tampereinfo/sanoinjakuvin/kuvat/nettikamerat.html

Hieman hämmentää ihmisten vähyys. Missä kaikki ovat ? Biitsillä ?
Tai huvipuistossa ? Katsotaan.

http://www.sarkanniemi.fi/www/webcam.php?lang=fi

No ei ainakaan siellä !

Opiskelemassa ?

http://www.uta.fi/laitokset/tkk/webcam/

No ei !

Harrastamassa ?

http://webcam.modeemi.fi/view/viewer_index.shtml?id=11705

No ei !

Lopuksi, tällaista kameraa ette näe muualla ! Se ennustaa tulevaisuuteen !
Tässä kehitysversiossa ennuste ulottuu vasta 9 minuutin päähän mutta voimme olettaa, että ajan myötä ennusteväli pitenee. Hyvä, insinöörit, hyvä !

http://www.medialab.sonera.fi/webcam/index.html

Mutta. Ongelma. Me emme saaneet selville, missä Tamperelaiset ovat keskellä päivää.


Oli käännyttävä vanhempien taltioivien webcamien puoleen.
Asia selvisi. Tamperelaiset ovat juhlimassa itseään !

http://www.yle.fi/elavaarkisto/?s=s&g=1&ag=73&t=958&a=3244

Eikä tässä vielä kaikki, ne jotka eivät juhli, laulavat iloisna !

On mukava muuttaa kaupunkiin, jossa aina aurinko paistaa, juhlitaan ja lauletaan!

8. SISÄLLISSOTA

Lupasin tuolla aiemmin, että kirjoitan Sisällissodasta Tampereella - tuosta Suomen historian karmeasta ja verisestä tahrasta, jonka hurjimmat tapahtumat keskittyivät juuri Tampereelle ja sen ympäristöön.

Lueskelin taas kerran Tampereen taistelun ja sen jälkeisen verisen selvittelyvaiheen kuvauksia.
On vaikea uskoa, miten lähellä nuo tapahtumat ovat - viimeiset osallistuneet ovat vasta hiljan poistuneet keskuudestamme. Eikä heidän poistumisensa oleellisesti tilannetta helpota.
Ei historia voi, eikä se saakaan hävitä.
Kun naapurit tappavat naapureita, haavat ovat syvät ja saavat ollakin.
Tämän sodan arvet näkyvät kaiken ikäisten Tamperelaisten asenneympäristössä edelleen.
Sen ymmärtämiseksi ei riitä minun blogini.

Siksi päätin luovuttaa ja valita aiheeseen liittyvän "kevyen" tien.

Paljon ennen kuin murrepakinat olivat muotia aloitti Tamperelainen Erkki Kanerva kirjoittamaan pohjois-hämäläisellä murteella pakinasarjaa Yrjöstä.
Yrjö oli Tampereelle muuttanut tehdastyöläinen, joka kirjoitteli kirjeitä kotiväelleen.
Kirjoittaja käytti nimimerkkiä Jammu ja suosittuja pakinakirjoja on julkaistu useita 1970-luvun alusta lähtien.
Tähän aiheeseen kopioin sarjan viidennestä kirjasta " Yrjö asialla" poikkeuksellisesti Yrjön isän kirjoittaman kirjeen.

Tuleepahan samalla kerrattua edellisen kirjoitukseni murreoppeja ja pääsen tästä ikävästä aiheesta yli niin kepeästi, kuin se yleensä on mahdollista.

Suora lainaus kirjasta Jammu : " Yrjö asialla ", Kirjoittaja ja kuvittaja Erkki Kanerava. [Kustannusmiehet ky ,Tampere,1978 ] 

7. MORO. MORO. MORO,MORO.

Olen ottanut asiasta selvää.

Siis kielestä.

Hämmästelkää.

Tampereen murre on Tampereella puhuttu hämäläismurteiden sydänhämäläisiin murteisiin kuuluva suomen kielen murre. Peruspiirteiltään murre ei juuri poikkea muista hämäläismurteista, mutta siinä on muutamia sen niistä erottavia piirteitä.

Hämäläismurteet ovat yksi suomen kielen kahdeksasta päämurteesta ja se kuuluu niiden  länsimurteiden pääryhmään.

Hämäläismurteiden äänne- ja muotopiirteitä ovat:

- Lyhyt vokaali tavuissa, joiden loppukonsonantti on h: pyhkiä, vahtera, hihna.
- Diftongit uo, yö ja ie avartuneet (nuari tyämiäs).
- Vokaaliyhtymien ea, eä ja oa, öä asemesta on pitkä vokaali (korkee, paljoo).
- Painottoman tavun i-loppuisen diftongin jälkikomponentin kato (annon : annot : anto).
- t on mukautunut sanan lopussa ja sanan sisälläkin seuraavan k:n tai p:n kaltaiseksi (mikkä´mitkä´, pojak kuulee ´pojat kuulee´, suurep puut ´suuret puut´) .
- Konsonantit ovat määräehdoin (ns. yleisgeminaatio) kahdentuneet: sannoo ´sanoo´, takkaa´takaa´.
- Sanansisäiset n, m, l, r voineet kahdentua (viimme, koirra).
- Yleiskielen ts-yhtymän vastineena on aina tt (katton ´katson´).
- Yleiskielen d:n vastineena on omaperäisissä sanoissa l tai r (lahlen, lahren ´lahden´); vierassanoissa saattaa kuitenkin esiintyä d tai jopa t.
- k:n astevaihtelutyypit jallaat, märräät halloot.
nk useimmiten ilman astevaihtelua (kenkä : kenkät).
- 3. infinitiivin illatiivin tunnuksettomat muodot (huutaan).
- Pronominien taivutusmuodot toi : tota : tolle; noi : noita : noille.

Hämäläismurteiden sanastopiirteitä taas ovat

- Sellaiset pikapuhemuodot kuin ei tu ´ei tule´, en sa ´en sano´.
- hinen-loppuiset adjektiivit (kylmähinen, nälkähinen).
- Persoonapronominien monikkomuodot eräissä taivutusmuodoissa (meitin, meitille, teittiä).
moise-vartaloisten pronominaalien sellaiset rinnakkaismuodot kuin esimerkiksi semmotten, tommottia.
- Rakenne panna + 2. infinitiivin instruktiivi käsky- ja kehotusmuotona (pas nyt tehren ´tee´,pankaas nym mennen ´menkää´.)

No sitten ne nimenomaan Tampereen murteen äänne- ja muotopiirteet :

- Välivokaalia esiintyy (talvella tai talavella).
- Kaksois-l (ll) on i:mäinen, kun edellä on a, o tai u ja jäljessä i (kauppahal´l´issa), joskus myös yksinäis-l (ol´i). Tätä ilmiötä on myös Tampereen länsipuolisissa murteissa, mm. Tottijärvellä, Hämeenkyrössä, Viljakkalassa ja Ikaalisissa.
- a voi ääntyä pyöreänä, vähän o:ta muistuttavana.
- n puuttuu monesti sanan lopusta.

Ja lopuksi Tampereen murteen sanastopiirteet

- Tampereella esiintyy usein persoonapronominien pikapuhemuotoja mää ja sää. Näitä muotoja myös pidetään hyvin tamperelaisina. Mää- ja sää-persoonapronominit eivät kuitenkaan ole olleet vanhastaan ominaisia Tampereen seudun hämäläismurteille. Niissä vallitsevina persoonapronomineina ovat olleet hämäläiseen tapaan minä ja sinä, painottomissa yhteyksissä myös ma ~ mä, sa ~ sä. Pronominien asut mää ja sää ovat vanhalta murrelevikiltään lounaissuomalaisia; lähinnä Tamperetta niitä on esiintynyt Ala-Satakunnan murteissa. Hämäläisiäminä (ma, mä) ja sinä (sa, sä) -pronomineja kuulee kuitenkin myös Tampereella.
- Kaksois-l:n lyhentyminen eräissä sanoissa: kylä, täälä, siälä.
- ´Kuka´-, ´ketkä´-merkityksiset pronominit kekä, kekkä.

Voi elämän kevät. Olisiko sittenkin kannattanut muuttaa latinaan ?

Siis vahtera,koirra,kenkät,täälä,kekkä,mää,katteli,vuaret,puhrasta,soraj jäläkee …

No. Onneksi netistä löytyy taas koulutusmateriaalia:

OPISKELEMAAN !

Lisäys 11.05.2011


Tänään uutisoitiin Liisa Mustanojan väitöstutkimuksesta, joka on reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Referaatissa oli mielenkiintoinen kohta:

Yhteisönkin tasolla Tampereen puhekielen voidaan todeta muuttuneen ajan myötä, mutta sen tunnistettavuus on edelleen säilynyt. Esimerkiksi persoonapronominit sää ja mää, nuari tyämiäs -tyyppinen diftongien avartuminen sekä yleiskielen ts-yhtymän vastineena esiintyvä vaihteluton tt (mettä, mettän) näyttävät kuuluvan vahvasti nykytamperelaiseenkin kielenkäyttöön. Tampereen puhekieli vaikuttaa voivan hyvin myös pragmatiikan tasolla: ei tehrä tästä ny numeroo -asennetta on löydettävissä myös uudemmasta aineistosta. Tamperelaispuhujiin stereotyyppisesti liitettävän nääs-partikkelin esiintyminen on sen sijaan vähäistä. Lauseessa samantyyppisessä tehtävässä esiintyvän kato-huomionkohdistimen käyttö taas on vuosituhannen taitteeseen tultaessa lisääntynyt (käytiin kato Alarannassa ja ostettiin kato mustaamakkaraa).


" Nääs" ei siis olekaan enää kovin tyypillistä, nääs. Ota tästä nyt sitten selkoa !