Lupasin tuolla aiemmin, että kirjoitan Sisällissodasta Tampereella - tuosta Suomen historian karmeasta ja verisestä tahrasta, jonka hurjimmat tapahtumat keskittyivät juuri Tampereelle ja sen ympäristöön.
Lueskelin taas kerran Tampereen taistelun ja sen jälkeisen verisen selvittelyvaiheen kuvauksia.
On vaikea uskoa, miten lähellä nuo tapahtumat ovat - viimeiset osallistuneet ovat vasta hiljan poistuneet keskuudestamme. Eikä heidän poistumisensa oleellisesti tilannetta helpota.
Ei historia voi, eikä se saakaan hävitä.
Kun naapurit tappavat naapureita, haavat ovat syvät ja saavat ollakin.
Tämän sodan arvet näkyvät kaiken ikäisten Tamperelaisten asenneympäristössä edelleen.
Sen ymmärtämiseksi ei riitä minun blogini.
Lueskelin taas kerran Tampereen taistelun ja sen jälkeisen verisen selvittelyvaiheen kuvauksia.
On vaikea uskoa, miten lähellä nuo tapahtumat ovat - viimeiset osallistuneet ovat vasta hiljan poistuneet keskuudestamme. Eikä heidän poistumisensa oleellisesti tilannetta helpota.
Ei historia voi, eikä se saakaan hävitä.
Kun naapurit tappavat naapureita, haavat ovat syvät ja saavat ollakin.
Tämän sodan arvet näkyvät kaiken ikäisten Tamperelaisten asenneympäristössä edelleen.
Sen ymmärtämiseksi ei riitä minun blogini.
Siksi päätin luovuttaa ja valita aiheeseen liittyvän "kevyen" tien.
Paljon ennen kuin murrepakinat olivat muotia aloitti Tamperelainen Erkki Kanerva kirjoittamaan pohjois-hämäläisellä murteella pakinasarjaa Yrjöstä.
Yrjö oli Tampereelle muuttanut tehdastyöläinen, joka kirjoitteli kirjeitä kotiväelleen.
Kirjoittaja käytti nimimerkkiä Jammu ja suosittuja pakinakirjoja on julkaistu useita 1970-luvun alusta lähtien.
Tähän aiheeseen kopioin sarjan viidennestä kirjasta " Yrjö asialla" poikkeuksellisesti Yrjön isän kirjoittaman kirjeen.
Yrjö oli Tampereelle muuttanut tehdastyöläinen, joka kirjoitteli kirjeitä kotiväelleen.
Kirjoittaja käytti nimimerkkiä Jammu ja suosittuja pakinakirjoja on julkaistu useita 1970-luvun alusta lähtien.
Tähän aiheeseen kopioin sarjan viidennestä kirjasta " Yrjö asialla" poikkeuksellisesti Yrjön isän kirjoittaman kirjeen.
Tuleepahan samalla kerrattua edellisen kirjoitukseni murreoppeja ja pääsen tästä ikävästä aiheesta yli niin kepeästi, kuin se yleensä on mahdollista.
Suora lainaus kirjasta Jammu : " Yrjö asialla ", Kirjoittaja ja kuvittaja Erkki Kanerava. [Kustannusmiehet ky ,Tampere,1978 ]
Yrjö-kirjat ovat mainioita! Itse bongasin omasta hyllystäni teoksen "Yrjö ja muut humut."
VastaaPoistaNäin eduskuntavaalien jälkeen ja lupausten lunastamisen aikana oli piristävää lukaista Yrjön veljen, Villen, kirje Yrjölle otsikolla "Ville politikoi."
Mulla on elon tiellä kulkenut mukana laajahko Yrjö kokoelma, mitä nyt koirat ovat syöneet pari osaa.
VastaaPoistaKuvaavat arjen eloa paljon ytimekkäämmin kuin Päätalo - en kerta kaikkiaan jaksa lukea 20 sivua sahan teroittamisesta.
Mäkin unohduin lukemaan näitä juttuja vuosien jälkeen, kun tämän kaivoin esiin.
Päätalon pitkäpiimäisyyttä monesti liioitellaan.Iijoki sarjasta kaksi jäljellä ja voi sanoa että aikamoinen lukuelämys on ollut.En ihmettele kun Juicen sanotaan lukeneen sarjan seitsemän kertaa läpi.Ja YRJÖ kirjoista voi sanoa että uskomattoman hyvää läppää, täytyykin alkaa kerätä sarjaa,lapsuudenkodissa tuli Joulupukin välityksellä tutustuttua.
VastaaPoista