13. ENSIMMÄINEN TILINPÄÄTÖS

Olen ollut nyt peräti toista kuukautta Tamperelainen. Elämä alkuasukasväestön keskuudessa on sujunut mallikkaasti.
Asetuin asumaan lähelle Pyhäjärveä sen kaakkoispuolelle. Näkökulmani on siis toistaiseksi kaupungin eteläisistä lähiöistä syntynyt.

Pyhäjärven vastarannalla siintää molemmat kaupungin näkötornit.

Kun jaksaa kiivetä riittävän ylös, voi ihailla kaupungin valoja ilman aamuista päänsärkyä.

En ole ehtinyt vielä reviiriäni laajentaa sen etäämmälle, kuin mihin kenkäni ovat minua kuljettaneet. Mutta se, mitä olen nähnyt, on tehnyt minut tyytyväiseksi.

Kaikki tapaamani ihmiset ovat olleet ystävällisiä ja jopa yllättävänkin puheliaita.
Mutta viluisia polot ovat !Heti kun päivälämpötilat laskivat 22 asteen paikkeille, kaikki pukeutuivat talvivaatteisiin. Tunsin itseni oudoksi t-paidassani. Ehkä meri-ilmasto on sittenkin karaissut minua hieman.
Kesän lapsia tuntuvat Tamperelaiset muutenkin olevan. Olen viettänyt todella paljon aikaa lähes kaikissa suurimmissa kaupungeissamme, mutta missään en ole nähnyt niin valtavasti avoautoja kuin täällä.
No, toki niiden katto kuuluu näköjään nostaa ylös, kun tuo maaginen 22 astetta alitetaan.
Ehkä tämä varhainen talvikauteen siirtyminen on käsketty oikein kaupungin järjestyssäännöissä ?

Julkista liikennettä en ole vielä uskaltanut kokeilla, mutta toimivalta se näyttää.

Liikenne sujuu mukavasti. Ihan alussa joku hieman hermostui, kun ajoin ilmeisesti liian lähellä, mutta äkkiä opin, ettei näissä ruuhkissa ole siihen totuttu.
Jalankulkijana elämä on outoa, autot pysähtyvät suojatien ääreen. Outoa on kyllä autojen käytös risteyksissä muutenkin, punaisiin valoihin pysähdytään.
Ehkä opin elämään näiden ongelmien kanssa.

Ja se lentoliikenne, jota pelkäsin. Sitä ei ole. Tai on, mutta hyvin hoidettu. Koneet laskevat pääteiden suunnassa ja Hornetitkin tulevat alas lähes ääneti.
Hornettien jyly kyllä harjoituksiin lähdettäessä kuuluu, mutta se on varsin miellyttävää verrattuna niihin Hki-Vantaan laskeutuvien koneiden ujelluksiin, joista sain kärsiä vuosien ajan.

Lähiympäristön puistot näyttää tältä...

... tai tältä.

Luontoa olen löytänyt paljon odotettua enemmän ja siitä olen iloinen. Kaiken lisäksi roskaamatonta luontoa on ihan taajamien kupeessa. Kaupungin kuva on muutenkin siisti, roskia on teiden ja polkujen varressa varsin vähän ja törkygraffitit harvinaisuuksia.
Puisto-osasto tekee hyvää työtä, täällä sivummallakin on paikat vähintäänkin kohtuullisessa kunnossa.
Muutoinkin ympäristön eteen puuhataan kovasti ja vaikuttaa siltä, että se mikä tehdään, tehdään kunnolla.

Yksi arjen pikku juttu tuntuu oudolta; kylmäkin vesijohtovesi on varsin lämmintä. Pintavetonako se Roineesta imetään ?

Palveluja en ole ehtinyt juurikaan käyttää, mutta jo postin kotiinkuljetuspalvelu yllätti. Pääkaupunkiseudulla kuljetuksen sopiminen oli dekaadiluokassa hitaampi ja mutkikkaampi juttu kuin täällä. Hienoa.
Myös kaupoissa asiointi on miellyttävämpää, kun asiakasmäärät ovat kohtuullisia, vaikka liikkeitä on vähemmän.

Keskustaan olen ehtinyt vasta kovin vähän, mutta uutena kaupunkilaisena oli pakko käydä katsomassa kosken kuohuja.

Koskessa vellova virtaava vesi on rauhoittavaa katseltavaa.

Paljoa en siis vielä Tamperelaisuudesta tiedä, mutta kaikki se, mitä olen kokenut, on positiivista.
On kiinnostavaa nähdä, miten mieleni muuttuu vai muuttuko se nyt, kun olen saanut lähes kaikki laatikot purettua ja aloitan toden teolla reviirin laajennukseni.