7. MORO. MORO. MORO,MORO.

Olen ottanut asiasta selvää.

Siis kielestä.

Hämmästelkää.

Tampereen murre on Tampereella puhuttu hämäläismurteiden sydänhämäläisiin murteisiin kuuluva suomen kielen murre. Peruspiirteiltään murre ei juuri poikkea muista hämäläismurteista, mutta siinä on muutamia sen niistä erottavia piirteitä.

Hämäläismurteet ovat yksi suomen kielen kahdeksasta päämurteesta ja se kuuluu niiden  länsimurteiden pääryhmään.

Hämäläismurteiden äänne- ja muotopiirteitä ovat:

- Lyhyt vokaali tavuissa, joiden loppukonsonantti on h: pyhkiä, vahtera, hihna.
- Diftongit uo, yö ja ie avartuneet (nuari tyämiäs).
- Vokaaliyhtymien ea, eä ja oa, öä asemesta on pitkä vokaali (korkee, paljoo).
- Painottoman tavun i-loppuisen diftongin jälkikomponentin kato (annon : annot : anto).
- t on mukautunut sanan lopussa ja sanan sisälläkin seuraavan k:n tai p:n kaltaiseksi (mikkä´mitkä´, pojak kuulee ´pojat kuulee´, suurep puut ´suuret puut´) .
- Konsonantit ovat määräehdoin (ns. yleisgeminaatio) kahdentuneet: sannoo ´sanoo´, takkaa´takaa´.
- Sanansisäiset n, m, l, r voineet kahdentua (viimme, koirra).
- Yleiskielen ts-yhtymän vastineena on aina tt (katton ´katson´).
- Yleiskielen d:n vastineena on omaperäisissä sanoissa l tai r (lahlen, lahren ´lahden´); vierassanoissa saattaa kuitenkin esiintyä d tai jopa t.
- k:n astevaihtelutyypit jallaat, märräät halloot.
nk useimmiten ilman astevaihtelua (kenkä : kenkät).
- 3. infinitiivin illatiivin tunnuksettomat muodot (huutaan).
- Pronominien taivutusmuodot toi : tota : tolle; noi : noita : noille.

Hämäläismurteiden sanastopiirteitä taas ovat

- Sellaiset pikapuhemuodot kuin ei tu ´ei tule´, en sa ´en sano´.
- hinen-loppuiset adjektiivit (kylmähinen, nälkähinen).
- Persoonapronominien monikkomuodot eräissä taivutusmuodoissa (meitin, meitille, teittiä).
moise-vartaloisten pronominaalien sellaiset rinnakkaismuodot kuin esimerkiksi semmotten, tommottia.
- Rakenne panna + 2. infinitiivin instruktiivi käsky- ja kehotusmuotona (pas nyt tehren ´tee´,pankaas nym mennen ´menkää´.)

No sitten ne nimenomaan Tampereen murteen äänne- ja muotopiirteet :

- Välivokaalia esiintyy (talvella tai talavella).
- Kaksois-l (ll) on i:mäinen, kun edellä on a, o tai u ja jäljessä i (kauppahal´l´issa), joskus myös yksinäis-l (ol´i). Tätä ilmiötä on myös Tampereen länsipuolisissa murteissa, mm. Tottijärvellä, Hämeenkyrössä, Viljakkalassa ja Ikaalisissa.
- a voi ääntyä pyöreänä, vähän o:ta muistuttavana.
- n puuttuu monesti sanan lopusta.

Ja lopuksi Tampereen murteen sanastopiirteet

- Tampereella esiintyy usein persoonapronominien pikapuhemuotoja mää ja sää. Näitä muotoja myös pidetään hyvin tamperelaisina. Mää- ja sää-persoonapronominit eivät kuitenkaan ole olleet vanhastaan ominaisia Tampereen seudun hämäläismurteille. Niissä vallitsevina persoonapronomineina ovat olleet hämäläiseen tapaan minä ja sinä, painottomissa yhteyksissä myös ma ~ mä, sa ~ sä. Pronominien asut mää ja sää ovat vanhalta murrelevikiltään lounaissuomalaisia; lähinnä Tamperetta niitä on esiintynyt Ala-Satakunnan murteissa. Hämäläisiäminä (ma, mä) ja sinä (sa, sä) -pronomineja kuulee kuitenkin myös Tampereella.
- Kaksois-l:n lyhentyminen eräissä sanoissa: kylä, täälä, siälä.
- ´Kuka´-, ´ketkä´-merkityksiset pronominit kekä, kekkä.

Voi elämän kevät. Olisiko sittenkin kannattanut muuttaa latinaan ?

Siis vahtera,koirra,kenkät,täälä,kekkä,mää,katteli,vuaret,puhrasta,soraj jäläkee …

No. Onneksi netistä löytyy taas koulutusmateriaalia:

OPISKELEMAAN !

Lisäys 11.05.2011


Tänään uutisoitiin Liisa Mustanojan väitöstutkimuksesta, joka on reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Referaatissa oli mielenkiintoinen kohta:

Yhteisönkin tasolla Tampereen puhekielen voidaan todeta muuttuneen ajan myötä, mutta sen tunnistettavuus on edelleen säilynyt. Esimerkiksi persoonapronominit sää ja mää, nuari tyämiäs -tyyppinen diftongien avartuminen sekä yleiskielen ts-yhtymän vastineena esiintyvä vaihteluton tt (mettä, mettän) näyttävät kuuluvan vahvasti nykytamperelaiseenkin kielenkäyttöön. Tampereen puhekieli vaikuttaa voivan hyvin myös pragmatiikan tasolla: ei tehrä tästä ny numeroo -asennetta on löydettävissä myös uudemmasta aineistosta. Tamperelaispuhujiin stereotyyppisesti liitettävän nääs-partikkelin esiintyminen on sen sijaan vähäistä. Lauseessa samantyyppisessä tehtävässä esiintyvän kato-huomionkohdistimen käyttö taas on vuosituhannen taitteeseen tultaessa lisääntynyt (käytiin kato Alarannassa ja ostettiin kato mustaamakkaraa).


" Nääs" ei siis olekaan enää kovin tyypillistä, nääs. Ota tästä nyt sitten selkoa !