10. MANSEROCK

Tuolla sivulla ” 5. MUITA KUULUISUUKSIA KUIN MINÄ” tuli mieleen, että  on pakko avata vähän nyky-Tampereen tunnetuinta tuotetta, Manserockia.

Tuote ei ole mikään bisnesmiesten keksintö, vaan jopa näin turkulais-helsinkiläisellä taustalla tarkasteltuna ilmiö, joka hakee vertaansa. Eikä löydä.

Se, mitä nykyään käsitetään rock-musiikilla, ”syntyi ” todella karkeasti oikaisten 50-luvun lopulla Yhdysvalloissa nuorisomusiikiksi  - uusi käsite sekin.
Sen aikaisella mediavauhdilla leviäminen kesti aikansa ja Suomessa 60-luku meni aika hapuillen, vaikka innokkaita yrittäjiä riittikin. Musiikki oli kuitenkin pääosin käännösmusiikkia.

Vasta 70-luku oli Suomessa varsinaisesti kotimaisen rockin syntyaikaa.
Sen syntymistä edesauttoi valtavasti omalinjainen helsinkiläinen levy-yhtiö Love Records ja eräät Tamperelaiset muusikot, joita kutsuisin ”älykköduunareiksi”, keulilla tietysti Juice Leskinen.

Tamperelaisten linja oli olla piittaamatta maailman glamourista ja luoda suomalaista omaa rock-musiikkia suomalaisilla sanoituksilla ja suomalaisella rahvaanomaisuudella.
Sitä on Manserock. Alun perin. Tyylikkäimmilläänkin.
Kuulostaa simppeliltä, mutta askel oli valtava.

Jos halutaan vain yksi kappale edustamaan tuota aikakautta, niin se on Leskisen Marilyn.
Kun sen kuuli eka kerran, hämmästyi:
Tämä on suomea ja suomessa sävelletty. Ja toimii.
Kun sitä kuuntelee nyt, se kertoo myös paljon enemmän Manserockista; kaikki suuri ja hieno maailmanmeno on meille kaukaista ”unelmaa”. Sanoitus on hyvä ja nerokas esimerkki siitä, mihin Suomen kieli taipuu. Sitä ei vaan aiemmin osattu käyttää. 

 

Kyllähän 60-luvullakin Tampereella jotain tapahtui, mm. ”Hair”-musikaalin esitys, mutta vasta 70-luku synnytti Manserockin.

Suuria nimiä olivat Juice Leskinen, Alwari Tuohitorvi, Kaseva ja Virtanen.

Kun vuosikymmenen loppupuoli vielä oli karun punkrockin  voittokulkua, se sopi työläiskaupunkiin kuin leka alasimeen.
Suurten nimien ja punkin vanavedessä syntyi liuta uuden aallon kovia yhtyeitä; suurimpina Eppu Normaali, Popeda ja Kari Peitsamo.

Manserockin huikea kasvu virkisti kaupungin musiikkielämää muutenkin, syntyi  mm. ”oma” levy-yhtiö Poko-Rekords ja  ”Soundi”-lehti.

Tässä on Manserockin perusta lyhyesti kerrottuna. Hyvältä perustalta oli helpompi ponnistaa; maineeseen nousi uuden aallon myötä mm. Kollaa Kestää, Sensuuri, Karanteeni jne.

Tarkempia tarinoita löytyy netistä useampiakin. Mieluusti Tamperelaiset puhuvat edelleen Manserockista, mutta minun kalenterissani sen aikakausi päättyi viimeistään 80-90-luvun taitteessa.
Jättiläiset tietysti jäivät ja voivat osin edelleenkin hyvin, mutta uutta omanlaista ei ole syntynyt.

Eikä tarvitse. Kun Suomen musiikkihistoriaa kirjoitetaan ja luetaan satojen vuosien päästä, Manserock tulee olemaan populaarimusiikin historian suurin ”ilmiö”.

Ja Juice Leskisen nimi tulee elämään ikuisesti Suomen kielen käytön edistäjien ja taitajien rivistössä. Vieläpä aivan alkupäässä.

Tampere voisi hyödyntää  historiallisen Manserock ilmiön paljon nykyistä paremminkin.

7. MORO. MORO. MORO,MORO.

Olen ottanut asiasta selvää.

Siis kielestä.

Hämmästelkää.

Tampereen murre on Tampereella puhuttu hämäläismurteiden sydänhämäläisiin murteisiin kuuluva suomen kielen murre. Peruspiirteiltään murre ei juuri poikkea muista hämäläismurteista, mutta siinä on muutamia sen niistä erottavia piirteitä.

Hämäläismurteet ovat yksi suomen kielen kahdeksasta päämurteesta ja se kuuluu niiden  länsimurteiden pääryhmään.

Hämäläismurteiden äänne- ja muotopiirteitä ovat:

- Lyhyt vokaali tavuissa, joiden loppukonsonantti on h: pyhkiä, vahtera, hihna.
- Diftongit uo, yö ja ie avartuneet (nuari tyämiäs).
- Vokaaliyhtymien ea, eä ja oa, öä asemesta on pitkä vokaali (korkee, paljoo).
- Painottoman tavun i-loppuisen diftongin jälkikomponentin kato (annon : annot : anto).
- t on mukautunut sanan lopussa ja sanan sisälläkin seuraavan k:n tai p:n kaltaiseksi (mikkä´mitkä´, pojak kuulee ´pojat kuulee´, suurep puut ´suuret puut´) .
- Konsonantit ovat määräehdoin (ns. yleisgeminaatio) kahdentuneet: sannoo ´sanoo´, takkaa´takaa´.
- Sanansisäiset n, m, l, r voineet kahdentua (viimme, koirra).
- Yleiskielen ts-yhtymän vastineena on aina tt (katton ´katson´).
- Yleiskielen d:n vastineena on omaperäisissä sanoissa l tai r (lahlen, lahren ´lahden´); vierassanoissa saattaa kuitenkin esiintyä d tai jopa t.
- k:n astevaihtelutyypit jallaat, märräät halloot.
nk useimmiten ilman astevaihtelua (kenkä : kenkät).
- 3. infinitiivin illatiivin tunnuksettomat muodot (huutaan).
- Pronominien taivutusmuodot toi : tota : tolle; noi : noita : noille.

Hämäläismurteiden sanastopiirteitä taas ovat

- Sellaiset pikapuhemuodot kuin ei tu ´ei tule´, en sa ´en sano´.
- hinen-loppuiset adjektiivit (kylmähinen, nälkähinen).
- Persoonapronominien monikkomuodot eräissä taivutusmuodoissa (meitin, meitille, teittiä).
moise-vartaloisten pronominaalien sellaiset rinnakkaismuodot kuin esimerkiksi semmotten, tommottia.
- Rakenne panna + 2. infinitiivin instruktiivi käsky- ja kehotusmuotona (pas nyt tehren ´tee´,pankaas nym mennen ´menkää´.)

No sitten ne nimenomaan Tampereen murteen äänne- ja muotopiirteet :

- Välivokaalia esiintyy (talvella tai talavella).
- Kaksois-l (ll) on i:mäinen, kun edellä on a, o tai u ja jäljessä i (kauppahal´l´issa), joskus myös yksinäis-l (ol´i). Tätä ilmiötä on myös Tampereen länsipuolisissa murteissa, mm. Tottijärvellä, Hämeenkyrössä, Viljakkalassa ja Ikaalisissa.
- a voi ääntyä pyöreänä, vähän o:ta muistuttavana.
- n puuttuu monesti sanan lopusta.

Ja lopuksi Tampereen murteen sanastopiirteet

- Tampereella esiintyy usein persoonapronominien pikapuhemuotoja mää ja sää. Näitä muotoja myös pidetään hyvin tamperelaisina. Mää- ja sää-persoonapronominit eivät kuitenkaan ole olleet vanhastaan ominaisia Tampereen seudun hämäläismurteille. Niissä vallitsevina persoonapronomineina ovat olleet hämäläiseen tapaan minä ja sinä, painottomissa yhteyksissä myös ma ~ mä, sa ~ sä. Pronominien asut mää ja sää ovat vanhalta murrelevikiltään lounaissuomalaisia; lähinnä Tamperetta niitä on esiintynyt Ala-Satakunnan murteissa. Hämäläisiäminä (ma, mä) ja sinä (sa, sä) -pronomineja kuulee kuitenkin myös Tampereella.
- Kaksois-l:n lyhentyminen eräissä sanoissa: kylä, täälä, siälä.
- ´Kuka´-, ´ketkä´-merkityksiset pronominit kekä, kekkä.

Voi elämän kevät. Olisiko sittenkin kannattanut muuttaa latinaan ?

Siis vahtera,koirra,kenkät,täälä,kekkä,mää,katteli,vuaret,puhrasta,soraj jäläkee …

No. Onneksi netistä löytyy taas koulutusmateriaalia:

OPISKELEMAAN !

Lisäys 11.05.2011


Tänään uutisoitiin Liisa Mustanojan väitöstutkimuksesta, joka on reaaliaikatutkimus Tampereen puhekielestä. Referaatissa oli mielenkiintoinen kohta:

Yhteisönkin tasolla Tampereen puhekielen voidaan todeta muuttuneen ajan myötä, mutta sen tunnistettavuus on edelleen säilynyt. Esimerkiksi persoonapronominit sää ja mää, nuari tyämiäs -tyyppinen diftongien avartuminen sekä yleiskielen ts-yhtymän vastineena esiintyvä vaihteluton tt (mettä, mettän) näyttävät kuuluvan vahvasti nykytamperelaiseenkin kielenkäyttöön. Tampereen puhekieli vaikuttaa voivan hyvin myös pragmatiikan tasolla: ei tehrä tästä ny numeroo -asennetta on löydettävissä myös uudemmasta aineistosta. Tamperelaispuhujiin stereotyyppisesti liitettävän nääs-partikkelin esiintyminen on sen sijaan vähäistä. Lauseessa samantyyppisessä tehtävässä esiintyvän kato-huomionkohdistimen käyttö taas on vuosituhannen taitteeseen tultaessa lisääntynyt (käytiin kato Alarannassa ja ostettiin kato mustaamakkaraa).


" Nääs" ei siis olekaan enää kovin tyypillistä, nääs. Ota tästä nyt sitten selkoa !

6. EN TIEDÄ, MITÄ EN TIEDÄ

Näyttää siltä, että muutaman kuukauden päästä olen tamperelainen.

Kotipaikka: Tampere.

Kuulostaa hassulta. Ja pistää miettimään yhä pienempiä asioita.

Ihmisen arkeen kuuluu ympäristön tunteminen. Kun nykyään astun ovesta ulos, tiedän katsomattakin, mitä on vasemmalla, oikealla, edessä.
Kotikaduilla tapaan ihmisiä ja eläimiä, joita en välttämättä tunne, mutta olen nähnyt tavattoman monta kertaa.

Lähden tankkaamaan auton ja ajan enempää ajattelematta tuttua reittiä tutulle huoltoasemalle jossa tankkaan tutusta tankista ja kassalla maksan tutulle myyjälle.

Tarvitsen kalustemaalia, auton tuulilasin pyyhkijät ja ruokaa.
Matka jatkuu enempää ajattelematta kohti tuttua rautakauppaa ja tuttua autotarvikeliikettä. Ruokakauppa on tietysti tuttu ja toiminta hyllyjen välissä on nopeaa. Kaikki on tutuilla paikoilla.
Ajoreittiä ei tarvitse ajatella, ei kaistanvaihtoja, ei liittymiä, ei edes ajonopeutta. 

Joku on vuosien aikana koodannut kaiken tuon tarpeellisen tiedon päähäni. Siellä on jopa tyypilliset tutkauspaikat. Siellä on taltio myös siitä, että tällä pätkällä kuuluu ajaa 100 km/h, vaikka nopeusrajoitus on 70 tai 80km/h. Niin me olemme kaikki tehneet vuosikymmeniä ja liikenne sujuu.

Kotiinpääsyn jälkeen iltakävely onnistuu helposti tuttuja reittejä. Kelloa ei tarvitse edes vilkaista, kun kaikki variaatiot lenkeistä on kokeiltu moneen kertaan.

Kodin ja naapuruston ääniä ei edes huomaa, koska ne ovat kaikki tuttuja.

Koko tämä päänsisäinen tietopankki muuttuu muutaman kuukauden päästä tyystin tarpeettomaksi.

Miten kauan kestää, ennen kuin uusi turvatiedosto on rakennettu ?

Tulen varmasti käyttämään valtavan määrän aikaa hukkaan. Joudun etsimään asioita, jotka nyky-ympäristössä ovat itsestään selviä.
Kuljen tarpeettoman mutkikkaita reittejä enkä osaa kiertää ruuhkia. Liikenteessä joudun taatusti vaaratilanteisiin, koska en tunne turistiansoja. Ainakin Helsingissä niitä on yllin kyllin; epäloogisesti jakautuvia ja mutkittelevia kaistoja, yhtäkkiä hetkeksi samalle kaistalle tunkevia raitiovaunuja, oudosti toimivia liikennevaloja jne.
Kirjastot, terveyspalvelut yms. Kaikki outoja.

On kai vaan otettava ilo irti siitäkin, että tuntee olevansa joka ikisessä kaupassa eksyksissä.
Ja siitä, että vahingossa tervehtii joitain ventovieraita, koska sattuvat muistuttamaan jotain puolituttua.

Baarit. Missä voi piipahtaa tuntematta itseään alieniksi ? On esimerkiksi hiukan kiusallista, kun vasta pikkutunneilla huomaa, miksi kaikki miehet tässä paikassa käyttäytyvät niin yliystävällisesti.

Pyörätiet. Helsingin verkoston pahimmat sudenkuopat on siellä datapankissani. Miten moneen halkeamaan minun onkaan ajettava ja miten monta vannetta vaihdettava, kun en tunne – NYT se tulee – rotvallin reunojen korkeuksia.

Ulkoilualueet. Tunnen Luukkaan, Nuuksion, Karjakaivon yms.metsät niin, etten karttaa tarvitse. Miten usein tulen eksymään ? Hätäkeskuksen vakioasiakas ?

Kesäiset rannat. Kaikki tutut poukamat, joissa voi makoilla vaikka vaatteitta jäävät taakse. Miten ihmeessä löydän uudet piilopaikat ?

Ja voi kauhistus. Kaikki tietävät käyttämässäni uimahallissa, missä on minun paikkani saunassa ja porealtaalla. Miten kauan menee näiden tärkeiden reviirivaltausten kanssa ?

Niin paljon nollattavaa ja uudella korvattavaa tietoa. 

Ihan pelottaa.

Tiedän kyllä, ettei tällä linkillä ole mitään tekemistä kauppoihin eksymisen kanssa, mutta kun se alkoi soimaan päässäni, pistän sen tähän loppuun teitäkin piristämään. Kappaleella on silti sanomansa.

 [ Tämän sivun kuvat ovat nethakujen tuloksia, ei lähdetietoja ]

5. MUITA KUULUISUUKSIA KUIN MINÄ ?

Suomalaisen identiteetti rakentuu epävarmuudesta.

” Anteeksi, että olen olemassa ”.

Siksi on tavattoman tärkeää, että hän voi harrastaa suomalaista versiota name-droppingista:

” Juu, sehän on tosiaan mun tyttären kaverin rinnakkaisluokalla olevan pojan isä. Ihan mukavan tuntuinen - vaikka en ole kyllä mitään puhunutkaan hänen kanssaan ”

” Intissä oltiin tosiaan samaan aikaan. Ei mitenkään enempää ehditty tutustua, oli eri yksikössä kun minä ja lähti silloin kun minä astuin palvelukseen. Mutta ihan oli järkijätkän oloinen ”

Tästä syystä on tärkeää, että kotipaikkakunnalta löytyy valtakunnanjulkkiksia. Parhaita on he, jotka elävät, koska heihin törmääminen kadulla on silloin todennäköisempää  ja miten helppoa tällainen yllättävä tapaaminen onkaan heittää myöhempään keskusteluun.

Tamperelaisten kuuluisuuksien löytäminen ei ollut helppoa, kasapäin heitä ei ole tai en löytänyt. Niinpä hyväksyin listalle myös epähenkilöitä, mutta hyvin tunnettuja tamperelaisia juttuja.
Toisaalta tiedän jo nyt, että sana tamperelaisuus on useimpien kohdalla kyseenalainen. Miten voi esimerkikisi suhtautua hyvin tunnettuun jeppeen joka tekee elämäntyönsä Tampereella, mutta menee heittämään veivinsä - Turkuun ?!?.

Ennenkuin täytätte postilaatikkoni kriittisillä kannanotoillanne, kerron, että en tiedä asiasta mitään. Käytin hakukonetta nimeltä Google®.

( Google®  ilmoitti kuluvalla viikolla, että omistaa kaikki oikeudet tavaramerkkiinsä Google® eikä voi näin ollen hyväksyä myöskään sanan googlettaa® käyttöä ilman sen tekijänoikeuksia. )

Yritän siis listata ensin enemmän tai vähemmän elossa olevia enemmän tai vähemmän tamperelaisia enemmän tai vähemmän julkisuuden enemmän tai vähemmän henkilöitä.

Nimet ovat löytämisjärjestyksessä.

Pate Mustajärvi ja Popeda

Jonne Aaron

Mervi Tapola-Nykänen 

Risto Kuoppala

Mikko Alatalo

Veltto Virtanen

Kummeli

Ransu-koira

Pate Mustajärvi

Kiira Korpi 

Tommi Evilä 

Alivaltiosihteeri

Eila Roine 

Sorin Sirkus

Rosa Meriläinen

Raimo Helminen 

Timo Jutila

Epe Helenius

Jotain ajan hengestä kertoo, että listan neljänneksi nousi Risto Kuoppala. En ole ikinä kuullutkaan. Hiukan hankala kuuluisuus sellainen.
No, googletus® Google® hakukoneella auttoi. Hän on tehnyt merkittävän uran olemalla elossa eri paikoissa. Se on paljon se.

Listaa voisi pahat kielet kutsua ohueksi. Kovin paljoa se ei turpoa, vaikka listaisin edesmenneitä.
No, eipä tietysti. Ohuita tuppaavat edesmenneet olevan. Elleivät jo peräti olemattomia.

Juice Leskinen

Urpo Lahtinen

Minna Canth

Kalle Päätalo

Olavi Virta

Lauri Viita

Yrjö Jylhä

Kalle Kaihari

Emil Aaltonen

Hota-pulveri

Yritän lopuksi antaa Tampereelle kasvot.

Tampere näyttää tältä, esimerkiksi:

Hmmm. Pistää miettimään. Muuttoa.

No, ei sentään. Vakavasti puhuen. Jos kaupunki on Juankosken tuella antanut tälle maalle sellaisen verbaalikon kuin Juice Leskinen, se riittää. 

Miestä lainataan suomenkielen kirjoissa vielä satojen  vuosien päästä.
Meistä muista ei ole jäljellä kuin atomeita.

Lisään loppuun väriä tuomaan vielä ehdottoman Tamperalaisuus-suosikkini:

Tiedän toki puutteellisuuteni tämänkin tamperelaisuus -tiedon alalla.
Odotankin kommentteja merkittävistä tamperelaisista, kiitos !

[ kaikki kuvat löydetty googlettalla® Google-hakukoneella®, ei lähdetietoja, valitan ]

4. PYSYTÄÄN KARTALLA

On vaikea tietää missä on, jos ei tiedä missä on.

Tämän ongelman poistamiseksi on keksitty kartat.

Ja sen jälkeen keksittiin navigaattorit - ” Tee U-käännös, mikäli mahdollista”.

Päätin siis tutustua Tampereeseen karttojen valossa.

Voiko sanoa ” karttojen valossa”? Kuulostaa oudolta, eiväthän ne juuri valaise.
No, päätän että voi, koska juuri sanoin niin.

Tutkitaan löydöksiäni :

Aloitetaan sillä, että sijoitetaan Tampere Suomen kartalle.

Valitettavasti Pohjois-Suomi jäi puuttumaan, olen pahoillani.  Tämä kartta hahmottaa kuitenkin hyvin Tampereen sijainnin Varsinais-Suomen, Hämeen ja Pohjanmaan rajamailla.Humoristisesti se on värjätty punaiseksi.Pinta-alaa on vajaat 700 neliökilometriä, josta läpimärkää lähes neljäsosa.Tuolla punaisella läntillä, siis sen kuivalla osalla asuu  213 220 henkilöä. Tasan.

Sitten jatketaan vanhimmasta löydöksestäni kohti uusinta. Tämä väittää kuvaavansa tilannetta 7000 vuotta sitten. Rohkenen hieman epäillä, minusta tuo näyttää ihan 90-luvun grafiikalta. Oleellista on kuitenkin se, että silloinkin Tampere olisi ollut sisämaakaupunki merkittävällä päävedenjakajalla - siis jos se olisi ollut olemassa.

Mitä me tällä tiedolla teemme? Emme mitään, mutta ihan kiinnostavaa.

About 5000 vuoden loikka. 1662 joku Gvstavo Horn on tekaissut näin hienon kartan.

Kuten näette, että näe juuri mitään. Modernilla tekniikalla kopioin siitä osasuurennoksen.

No niin. Nyt Finlandian ja Tavastian väliin sijoittuu tutun näköisiä vesistöjä.

Karttasana Birkarian oikealta puolelta löytyy jo tuttuja nimiä; Pyhejervi, Pirkala ja tuon lähes pohjoiseen luikertelevan madon varressa lukee Tamrekoski. 

Sen oikealla puolella on tietysti Nesyerwi, kuten nykyäänkin.

Kaupunkia ei näy ja jos näkyisi, sitä olisi pidettävä virheenä, koska sitä ei tuolloin ollut olemassa.

Tarkastetaan tilanne sata vuotta myöhemmin. Vuosi 1747. Nyt on matkalla kynän ja piirustuspaperin kanssa ollut kreivi von Rosen. Tuskin kuitenkaan sama jeppe, jonka nimikoitu Draken-hävittäjä löytyy Tikkakosken ilmailumuseosta. Hävittäjän lentonopeus on näet sitä luokkaa, ettei siinä juuri ehdi karttoja piirrellä.

Osasuurennos von Rosenin kartasta kertoo jo vilkkaasta elämästä vesistöjen läheisyydessä.

Kylän tasolle on päässyt mm. Birkala, Melsuby ja Kangafala. Pienellä präntillä on jo luettavissa sellaisia talon nimiä, jotka elävät edelleen, kuten Noliala ja Willila.

Mutta ei merkkiäkään kaupungista !

1841. Jo tärppää ! Ja pitääkin, sillä Kustaa III perusti Tampereen 1. lokakuuta 1779 aamupäivällä klo 10.20 maittavan aamiaisen jälkeen.
Tarkka paikka oli Tammerkosken länsiranta samannimisen kartanon mailla.

Tässä 60 vuotta perustamisen jälkeen tehdyssä kartassa näkyy jo mm. moottoritielinjaus etelään. Hienoa!


Ihan verrokkina on ehkä syytä muistuttaa, että Turku perustettiin 1200-luvulla, Helsinki 1550, Oulu 1605 ja Vaasa 1606. 

Tässä näkyy tuon kartan korttelit, värisymboliikka ylhäältä alas kuvaa korttelineljänneksiä. Joku tietää, mutta en minä, liekö tuo ollut rakentamisjärjestys.

Rakentamisnopeutta 60 vuodessa ei oikein voi kehaista, syy ei kuitenkaan liene hämäläisissä vaikutteissa. Täytyy näet muistaa, että vajaa 10 vuotta Kustaan perustamiskäskyn jälkeen käytiin Suomen sota, jonka seurauksena Suomen suuriruhtinaskunta siirtyi Ruotsin vallan alta osaksi Venäjän keisarikuntaa.
Varmasti se jotain pikku sotkuja arkeen aiheutti.

Helsingin Yliopiston arkistoista löytynyt kartta vuodelta 1856 ei tuo mitään uutta, mutta kun se on varsin hauskan värinen, niin teippaan sen tähän.

Tämä on osasuurennos eräästä erikoiskartasta vuodelta 1894. Pistin sen tähän, ettei totuus Nokialandiasta unohtuisi.  Alareunassa on Helsinki ja yläreunassa Tampere.

Punaiset viivat kuvaavat rakennettuja puhelinlinjoja. Tampere-Helsinki välille on jo ehditty rakentaa kaksikin linjaa - kyllä kelpaa! Niinpä kumpikin kaupunki on puhelinyhteyden päässä 24/7, toisin kuin esim. Hämeenlinna, joka saa vielä tyytyä ainoastaan virka-aikapuheluihin.

1908. Kaupungin kasvu Venäjän vallan alla on ollut ripeää. Tätä on tietysti edesauttanut  samaan ajanjaksoon sijoittunut yleinen teollistuminen, jolloin Tammerkoski on noussut Venäjänkin mittakaavassa merkittäväksi energialähteeksi.

1926. Suomi on jo itsenäinen valtio, mutta Talvi- ja Jatkosotia ei ole osattu edes painajaisissa odottaa. 

Tämän kartan tälläsin tähän, koska se kuvaa Tampereelle edelleenkin erittäin tärkeää rautatieverkkoa. Kas, kun kukaan ei ole keksinyt tehdä Tampereelta suorempaa yhteyttä Seinäjoen suuntaan. Hmmm.

No niin. Nyt ollaan jo itsenäisyyden ajassa ja karttoja on kertynyt vaikka kuinka. Enköhän minä näillä pärjää.

Nyt te luulette, että olen urgammal gubbe, enkä osaa käyttää modernia navigointitekniikkaa.
 ” Ja HAH ! ”, sanon teille.

Näytteeksi taidoistani tulostan tähän loppuun vielä reittisuunnitelmani Helsingistä Tampereelle. En ole vielä päättänyt, kumpaa käytän, mutta jommankumman noista nopeimmista valitsen.
Siis 1 vrk 13h. Onkohan siinä huomioitu, että muuttokuorma painaa aikalailla?

Karttojen tutkiminen oli aidosti mielenkiintoista. On mukava havaita, että alueella on historiansa. On mukava havaita, että ympäristössä on runsaasti vesistöjä. 

Ja on mukava havaita, että Tampereelta voi lähteä. Sekä Turku, Vaasa että Helsinki sijaitsevat maassamme siten, että lähtösuuntia on rajallisesti, mikäli ei hyppää veneeseen.
Moni kotimaan kaupunki ja kylä tulevat ikäänkuin lähemmäksi. Pidän ajatuksesta.








[ Kaikki kartat internetistä,mm. Helsingin ja Jyväskylän yliopistojen avoimilta sivuilta ]