20.9.2011

14. LIIKENNÖINTIÄ



Ensimmäiset havainnot uudessa elinympäristössä kotiluolaan asettumisen jälkeen liittyvät yleensä liikkumiseen.

Niin minullakin, sellainen hitunen normaalia minusta kuitenkin löytyy.





Olen ehtinyt toistaiseksi liikkua jalan, fillarilla, autolla ja kanootilla. 


Yhtään pelkäämättä olen katsellut ohikulkevia busseja, mutta matkaan en ole vielä uskaltautunut.
Kävin kuitenkin hankkimassa matkakortin. Kokemus antoi heti vastauksen yhteen minua askarruttaneeseen kysymykseen:
Missä kaikki Tamperelaiset ovat ?
Nyt tiedän. Kaupungin suosituin harrastus on matkakorttien hankinta.
Meitä oli siellä monta. Monta monta. Monta monta monta. Sanoinko jo monta ?



Kerron siis joukkoliikenteestä lisää, kun ensi kerran uskaltaudun bussiin. Jo nyt tiedän, että on kunniakasta saada käyttää täältä etelästä päin linjaa Yksi, Valmetin linjaa. Tamperehan on ollut edelläkävijä ekojoukkoliikenteessä johdinautoineen. Siis ollut.
Ja silloin Ollut-aikoina oli tietysti ylvästä lähteä Valmetin tehtaan portilta bussilla Yksi.

Tämä joukkoliikenteestä. Siihen palaan.



Havaintojeni mukaan Tampereella on liikenneongelmia, ainakin autoilijoilla.
Kiertoliittymissä ajo ja parkkiruutuun osuminen näyttää erityisesti tuottavan suuria ongelmia.


Jalankulku kaupungissa on helppoa, koska etäisyydet ovat lyhyet. Vihjasin jo edellisessä kirjoituksessa, että autoilijat antavat ihan kiitettävästi tietä suojatien käyttäjälle.
Tamperelaiset eivät ole tästä asiasta kanssani lainkaan samaa mieltä.
Kysymys on kai siitä, että minä vertaan pääkaupunkiseudun kurjaan tilanteeseen ja he aiempaan ajokulttuuriin täällä.
Toivoa siis sopii, ettei tilanne huononisi pääkaupunkiseudun mallin mukaan, vaan ainakin tämä toisia kunnioittava taso saataisiin pidettyä. Vielä hienompaa, jos tänne juurtuisikin Ruotsin ja Ahvenanmaan todella kevyen liikenteen  huomioiva ajotapa.
Siitä voitaisiin ylpeillä.



Liikennesuunnittelijat ovat olleet alati valppaina. Valtavia liikennevirtoja ohjataan huolella suunnittelluin nopeusrajoituksin enkä rohkene yhtään epäillä, etteikö näitä myös tomerasti valvottaisi.

Pelkäsin aiemmin, että kevyen liikenteen verkosto on täällä kovin vaatimaton.
Onhan se, mutta käytännössä ero pääkaupunkiseutuun ei ole niin suuri kuin luulin. Täällä on kuljettavaksi niin hiljaisia sivukatuja kuin  ihmisten käyttämiä metsäpolkujakin ilman että ne on tasattu kaksi metriä leveiksi ja valaistuiksi.
Ihan liikenteen pakokaasuja niellen ei siis tarvitse lampsutella, ellei halua.

Ja ihan sama koskee fillarointia. Sitä olen kuitenkin ehtinyt tehdä niin vähän, että enpä taida kertoa vielä kokemuksista.


Vesillä Pyhäjärven puolella on ollut leppoisaa ne muutamat kerrat, mitä olen sinne ehtinyt. Täältä näyttää onneksi puuttuvan ne 50 solmua kaahaavat muskeliveneet, jotka eivät keulan eteen näe ja vesiskootterienkin määrä on kohtuullinen. Veneily pienen pienellä kanootillanikin tuntuu siis varsin turvalliselta.
Melontaan, johon tulen taatusti palaamaan, liittyy pieni yllätys. Ajattelin, että alueella, jossa on paljon järviä, on paljon jokia. Näin ei ole. Joet ovat täällä vielä ojia, koska ollaan latvavesistöillä.
Suunnittelemani jokimelonnat muuttuvat siis järvimelonnoiksi.





Liikennesuunnittelussa otetaan kaikki huomioon ja vieläpä ennakoivasti;
niin pygmien turvallinen polunylittämistarve kuin yllättävä maan kohoaminenkin.
Toki hyvä on myöskin kieltää autoilu ja moottoripyöräily lepikossa !

Auto on seissyt paikallaan kiitettävän paljon. Oikeastaan vain muuttoon liittyvät isojen asioiden siirrot ovat pakottaneet sen käyttöön. Ja muutama matka etäälle. Autoilu Tampereella sujuu ihan hyvin. Rytmi ei ole niin kiihkeää kuin pääkaupunkiseudulla, mutta liikenne toimii. Esimerkiksi Turkun käsittämättömään takkuiluun verrattuna ero on huima.

Aivan erityisen Ison Plussan ojennan busseille. Ne tulkitsevat pysäkiltä lähtöoikeuttaan taajama-alueilla juuri kuten se on tarkoitettu.
Pääkaupunkiseudulla on ihan selvää, että vaikka olet jo bussin etupyörän kohdalla, niin bussi tulee eteen, kun se vilkun lyö päälle. Tai kun se päättää vaihtaa kaistaa, niin sama juttu.
Täällä bussit jopa selvästi odottavat, että tulee liikenteen sujumisen kannalta sopiva väli.
Hienoa !



Ennakoivaan suunnitteluun kuuluu sekin, että merkkeihin pannaan sellainen varsi, ettei huligaani sitä taivuta.  Taloudellista taas on se, että yhteen varteen ripustetaan kaikki niillä kulmilla tarvittavat merkit.
Mutta paras oivallus on siirrettävä suojatie ! Siinä Turun moottoritien vaihtuvat nopeusrajoitukset jää kyllä neroudessaan toiseksi. Ja koululaiset saavat kaivattua liikuntaa, kun aamuisin etsivät, että missähän se suojatie tänään onkaan !



Rivien välistä ja riveiltä voinee lukea, että olen tyytyväinen liikenteen sujumiseen. Olen.

Sen verran kuitenkin jo narisen joukkoliikenteestä, että tietääkö kukaan aborginaali,
miksi yksikään etelään tuleva bussi ei kierrä rautatieaseman kautta ?
Se tuntuu todella oudolta; ikäänkuin vain lännessä ja idässä asuvat käyttäisivät junaa.