2. ASUNNON ETSINTÄÄ; ITSELLE VAI AUTOLLE ?

Suorittamani tikanheitto antoi ehdottoman luotettavat tulokset asuinalueen valintaan.

Kaksi tikkaa jouduin heittämään uusiksi, koska epäilen, ettei Tampereelta löydy sellaisia alueita kuin Räystäänreuna ja Umpihanki.

Minulla on nyt siis viisi huolella valittua aluetta, joihin keskitän etsinnän.
Ajanpuutteen vuoksi en valitettavasti ehdi kirjoittaa tähän niiden nimiä.

Toki pidän silmät ja korvat auki muualtakin löytyvistä kodeista.

Huomatkaa, kirjoitin koti, koska aion todella kotiutua Tampereelle.

Olen pontevasti perehtynyt niin myytäviin kuin vuokrattaviin asuntoihin. Hintaero Tampereella ja Pääkaupunkiseudulla ei samantyyppisillä alueilla ole enää niin suuri kuin olen sen olettanut olevan. Se osoittaa, että Tamperelaiset ovat äveriästä väkeä.
Mukavaa, ettei tarvitse katsella köyhiä ympärillä.

Erityisen äveriätä ovat Tamperelaiset auton omistajat. Katsoessani Kantakaupungin hallipaikkojen hintoja oletin asuntojen ja autopaikkojen hintojen sekoittuneen, mutta näin ei ollut.

Vähän sivummalla hinnat puolittuivat, mutta kyllä silti noin 20 000 euroa hallipaikasta on valtava summa.
Erityisesti, kun hallipaikka ja asunto eivät tunnu sijainniltaan kohtaavan, ei sitten millään. Hieman hankalaa, jos joutuu julkisilla hakemaan auton kauempaa, kuin mitä lopullinen matkakohde olisi suoraan kotoa. Autokatoskin riittäisi mainiosti, mutta harvinaisuuksia tuntuvat nekin olevan.
Saattaakin olla niin, että Tampereen ilmasto on suosiollisempi kuin olen olettanut, eikä talvisin tule lunta juuri lainkaan.
Tätä pidän kyllä oikein positiivisena yllätyksenä; " Pirkanmaa - Suomen Kalifornia".

Nyt asia on tietysti ihan selvä, mutta jos keväämmällä satun unohtamaan miksi haluaisin autokatoksen, niin pistänpä tähän muistilapun.

Positiivinen yllätys oli sekin, ettei minulla ole mitään asiaa senioritaloihin ilman väärennettyjä henkkareita. Negatiivista taas on se, että juuri niitä olisi nyt sattunut olemaan sopivassa paikassa.

Rivien välistä olette jo lukeneetkin, että en edes yritä löytää omakoti- tai rivitaloa.
Olen lapsesta asti tehnyt lumitöitä ja puutarhahommia, availlut viemäreitä , putsannut räystäskouruja  ja rempannut sitä sun tätä - kiroillen. Olen nyt loppuiäkseni vapautettu moisesta autuudesta.

Odotankin innolla että pääsen osallistumaan Kerrostalokyttääjä-palstan riemuihin.

On kyllä myönnettävä, että asuntojen etsintä on kiinnostavaa.
Erityisesti uudemmissa asunnoissa on hyvinkin ”kiinnostavia” ja ”persoonallisia” pohjaratkaisuja  ”erilaista etsivälle”, kuten ilmoitukset asian muotoilevat.
Kysymyshän on vain siitä, että kalustemuotoilijat eivät ole pysyneet ajan hermolla. Jos tarjolla olisi enemmän kolmikulmaisia vuoteita, kaarevia kaapistoja ja metrin mittaisia sohvia, asunnot olisi tavattoman helppo sisustaa tyyliin sopivasti.

Jotain tällaista linjaa kun kalustesuunnittelussa ymmärrettäisiin noudattaa, niin sisustaminen helpottuisi.

Ennen vanhaan oltiin niinkin hölmöjä, että asuntoihin tehtiin eteinen, johon jätettiin vaatteet. Oli sekin aikaa. Aivan hyvin sitä voi lompsutella talvivarusteissa koiran kanssa keskelle olohuonetta. Ja mikäs on lompsutellessa, kun samalla voi käydä jääkaapilla, joka on tyylikkäästi sijoitettu olohuoneen puolelle.

Arkkitehdit ovatkin nykyään hyvin pitkälle koulutettuja. Ja pitää ollakin. Ei ole esimerkiksi kovinkaan helppoa suunnitella olohuonetta, jossa ei ole ainuttakaan ehjää seinää. Erityisesti pienessä asunnossa vaatii erityistaitoa toteuttaa olohuone niin, ettei televisiota tai sohvaa saa sinne sijoitettua, ei sitten millään. Mutta laadukas ja pitkä koulutus mahdollistaa näköjään tämänkin.
Ja sen minkä arkkitehti unohtaa, sen insinööri tai viimeistään asentaja korjaa!
Esimerkiksi jos mahdolliseen eteiseen on vahingossa jäänyt seinänpätkä, johon voisi ripustaa peilin, on keskelle sitä ihan viime tipassa ymmärretty asentaa sähkökaappi.
Ihailtavaa yhteistyötä eri ammattikuntien välillä !

Ihan näiltä ekoilta kierroksiltani nämä kuvat ei ole, mutta suunnittelulinja on kyllä usein ollut sama.

Mielenkiintoista muuten, että Kauppalehdessä Tamperelaisten asiakastyytyväisyys omaan kotikuntaan oli rankattu sijalle 64, kun taas Helsinki oli sijalla 45. Minun on siis henkisesti aloitettava kasvu epätyytyväisemmäksi. Turku oli sijalla 68.

Sen sijaan pari päivää myöhemmin 25.01. Iltasanomat rankkasi Suomen onnettomimmat kunnat.

Tällä surkeuslistalla Turku loisti sijalla 13, Helsinki  35 ja Tampere vasta sijalla 55.

Ehkä tämä kompensoi edellisen, eikä minun tarvitse erityisesti lisätä epätyytyväisyyttäni.

Jatkan siis vallitsevalla tyytyväisyys/tyytymättömyystasolla asunnon etsintää.

Olen vielä positiivisella mielellä asunnon löytymisestä. Jos homma alkaa pitkittyä, täytynee katsoa hautapaikka samalla.




[ Sivun kuvat: Kaikki kuvat internet,ei lähdeviittauksia ]