2. ASUNNON ETSINTÄÄ; ITSELLE VAI AUTOLLE ?

Suorittamani tikanheitto antoi ehdottoman luotettavat tulokset asuinalueen valintaan.

Kaksi tikkaa jouduin heittämään uusiksi, koska epäilen, ettei Tampereelta löydy sellaisia alueita kuin Räystäänreuna ja Umpihanki.

Minulla on nyt siis viisi huolella valittua aluetta, joihin keskitän etsinnän.
Ajanpuutteen vuoksi en valitettavasti ehdi kirjoittaa tähän niiden nimiä.

Toki pidän silmät ja korvat auki muualtakin löytyvistä kodeista.

Huomatkaa, kirjoitin koti, koska aion todella kotiutua Tampereelle.

Olen pontevasti perehtynyt niin myytäviin kuin vuokrattaviin asuntoihin. Hintaero Tampereella ja Pääkaupunkiseudulla ei samantyyppisillä alueilla ole enää niin suuri kuin olen sen olettanut olevan. Se osoittaa, että Tamperelaiset ovat äveriästä väkeä.
Mukavaa, ettei tarvitse katsella köyhiä ympärillä.

Erityisen äveriätä ovat Tamperelaiset auton omistajat. Katsoessani Kantakaupungin hallipaikkojen hintoja oletin asuntojen ja autopaikkojen hintojen sekoittuneen, mutta näin ei ollut.

Vähän sivummalla hinnat puolittuivat, mutta kyllä silti noin 20 000 euroa hallipaikasta on valtava summa.
Erityisesti, kun hallipaikka ja asunto eivät tunnu sijainniltaan kohtaavan, ei sitten millään. Hieman hankalaa, jos joutuu julkisilla hakemaan auton kauempaa, kuin mitä lopullinen matkakohde olisi suoraan kotoa. Autokatoskin riittäisi mainiosti, mutta harvinaisuuksia tuntuvat nekin olevan.
Saattaakin olla niin, että Tampereen ilmasto on suosiollisempi kuin olen olettanut, eikä talvisin tule lunta juuri lainkaan.
Tätä pidän kyllä oikein positiivisena yllätyksenä; " Pirkanmaa - Suomen Kalifornia".

Nyt asia on tietysti ihan selvä, mutta jos keväämmällä satun unohtamaan miksi haluaisin autokatoksen, niin pistänpä tähän muistilapun.

Positiivinen yllätys oli sekin, ettei minulla ole mitään asiaa senioritaloihin ilman väärennettyjä henkkareita. Negatiivista taas on se, että juuri niitä olisi nyt sattunut olemaan sopivassa paikassa.

Rivien välistä olette jo lukeneetkin, että en edes yritä löytää omakoti- tai rivitaloa.
Olen lapsesta asti tehnyt lumitöitä ja puutarhahommia, availlut viemäreitä , putsannut räystäskouruja  ja rempannut sitä sun tätä - kiroillen. Olen nyt loppuiäkseni vapautettu moisesta autuudesta.

Odotankin innolla että pääsen osallistumaan Kerrostalokyttääjä-palstan riemuihin.

On kyllä myönnettävä, että asuntojen etsintä on kiinnostavaa.
Erityisesti uudemmissa asunnoissa on hyvinkin ”kiinnostavia” ja ”persoonallisia” pohjaratkaisuja  ”erilaista etsivälle”, kuten ilmoitukset asian muotoilevat.
Kysymyshän on vain siitä, että kalustemuotoilijat eivät ole pysyneet ajan hermolla. Jos tarjolla olisi enemmän kolmikulmaisia vuoteita, kaarevia kaapistoja ja metrin mittaisia sohvia, asunnot olisi tavattoman helppo sisustaa tyyliin sopivasti.

Jotain tällaista linjaa kun kalustesuunnittelussa ymmärrettäisiin noudattaa, niin sisustaminen helpottuisi.

Ennen vanhaan oltiin niinkin hölmöjä, että asuntoihin tehtiin eteinen, johon jätettiin vaatteet. Oli sekin aikaa. Aivan hyvin sitä voi lompsutella talvivarusteissa koiran kanssa keskelle olohuonetta. Ja mikäs on lompsutellessa, kun samalla voi käydä jääkaapilla, joka on tyylikkäästi sijoitettu olohuoneen puolelle.

Arkkitehdit ovatkin nykyään hyvin pitkälle koulutettuja. Ja pitää ollakin. Ei ole esimerkiksi kovinkaan helppoa suunnitella olohuonetta, jossa ei ole ainuttakaan ehjää seinää. Erityisesti pienessä asunnossa vaatii erityistaitoa toteuttaa olohuone niin, ettei televisiota tai sohvaa saa sinne sijoitettua, ei sitten millään. Mutta laadukas ja pitkä koulutus mahdollistaa näköjään tämänkin.
Ja sen minkä arkkitehti unohtaa, sen insinööri tai viimeistään asentaja korjaa!
Esimerkiksi jos mahdolliseen eteiseen on vahingossa jäänyt seinänpätkä, johon voisi ripustaa peilin, on keskelle sitä ihan viime tipassa ymmärretty asentaa sähkökaappi.
Ihailtavaa yhteistyötä eri ammattikuntien välillä !

Ihan näiltä ekoilta kierroksiltani nämä kuvat ei ole, mutta suunnittelulinja on kyllä usein ollut sama.

Mielenkiintoista muuten, että Kauppalehdessä Tamperelaisten asiakastyytyväisyys omaan kotikuntaan oli rankattu sijalle 64, kun taas Helsinki oli sijalla 45. Minun on siis henkisesti aloitettava kasvu epätyytyväisemmäksi. Turku oli sijalla 68.

Sen sijaan pari päivää myöhemmin 25.01. Iltasanomat rankkasi Suomen onnettomimmat kunnat.

Tällä surkeuslistalla Turku loisti sijalla 13, Helsinki  35 ja Tampere vasta sijalla 55.

Ehkä tämä kompensoi edellisen, eikä minun tarvitse erityisesti lisätä epätyytyväisyyttäni.

Jatkan siis vallitsevalla tyytyväisyys/tyytymättömyystasolla asunnon etsintää.

Olen vielä positiivisella mielellä asunnon löytymisestä. Jos homma alkaa pitkittyä, täytynee katsoa hautapaikka samalla.




[ Sivun kuvat: Kaikki kuvat internet,ei lähdeviittauksia ]

1. MUTTA MINNE ?

En minä umpimähkään aio muuttaa. Olen aloittanut asuinalueanalyysin.

Mikä onkaan tehokkaampi tapa selvittää eri kaupunginosien asuinviihtyvyys kuin internet.

Heti ensi googletuksilla minulle avautui uusi maailma. Tampereella on muitakin kaupunginosia kuin Keskusta, Pispala, Tammela ja Hervanta.

Päässäni on nyt liuta sellaisia hauskoja nimiä kuin Hyhky, Epilä, Tahmela, Nekala jne.

On niillä alennusmyyntipukumiehillä ollut lystiä siellä kaupungintalolla, kun ovat näitä kehitelleet. Oletan, että yli puolet nimistä on keksitty viraston pikkujoulujen jälkeisenä päivänä.
Ja sitten pukumiehet ovat nauraa käkättäneet oivallustensa päälle.

Nimien perusteella on hyvä aloittaa karsinta.
Kun muutenkin ikää tulee koko ajan lisää, en kyllä aio lisätä sitä asumalla Taatalassa. Tai Ristinarkussa.
Tahmela ei kuulosta mitenkään erityisen pirteältä, Lentävänniemi sen sijaan hyvinkin vauhdikkaalta samoin kuin Villilä.
Olen ylväs mies, joten en mitenkään voi kuvitella eläväni anteeksipyydellen Sorilassa.

Olen myös hyvin itsenäinen ja boheemi, joten Kyttälä ei oikein sovi minulle. Vai onko sinne eksynyt pääasiassa yhden ammattikunnan edustajia ?

Tämä merkki on lainattu partiolippukunnan sivulta. En ole koskaan itse ollut partiolainen, mutta kunnioitan suuresti harrastusta. Tälle lippukunnalle on varmasti kyllästymiseen asti tarjolla järjestyksenpitovuoroja leireillä.

Armonkallio, Veisu, Messukylä ja Kaanaa kuulostavat kovin henkeviltä tällaiselle pakanalle.
Mutta ei hätää, hirmu paljon löytyy sopivan nimisiä asuinpaikkoja.
Kissanmaalla ei voi asua kuin mukavia ihmisiä. Muita mukavia eläinaiheita ovat mm. Kaakinmaa ja Hallila.
Juhannuskylässä ja Järvensivussa kuulostaa olevan ikuinen kesä.
Pieni mutta ponteva pohjalainen minussa on aivan ihastunut Härmälään, sisäinen merimies taas Lakalaivaan.
Vähän nuorempana nousukkaana olisin varmasti etsinyt kotia Muotialasta.
Ja ainahan meillä on Keskusta. Tosin siitä tulee mieleen 1,5 metriä pitkä puppupuhegeneraattori tupee päässä kertomassa miksi juuri Jänkämöisten Öppölään pitää rakentaa 14 miljoonan euron silta.
Vähän samaan kategoriaan sijoittuu Kaleva. Minulle ainoa oikea presidentti on  Kekkonen, joten sopiihan sekin. Olisi oikeastaan hienoa.

Mitä sitten kostuin tästä nimianalyysistä ? No en mitään. Enhän minä edes tiedä, onko kaikilla alueilla lainkaan asuntoja.
Niin. Ja ehkä minun pitää olla varovainen näissä nimien arvostelussa – löytyyhän Turusta mm. Pallivaha ja Muhkuri, vaikka eivät nyt ihan kaupunginosia olekaan.

Uusi googletus vei minut keskustelupalstoille. Keskustelupalstat ovat kivoja. Siellä voi esimerkiksi viettää kolme vuotta keskustelemalla siitä, miten riisi pitää keittää. Pieni aika, kun ajattelee miten tärkeää asiaa käsitellään.
Keskustelupalstojen perusteella laadin hienon fördelar/nackdelar taulukon eri alueista.
Käytin nk. hyvin sumeaa logiikkaa suodattaessani annettuja tietoja ja niiden merkitystä minulle.

Tulosten havainnollistamiseksi vein ne oheiselle kartalle. Punaisella kolmiolla olen merkinnyt alueen saamat moitteet, vihreällä kehulausunnot.
Kartasta voi yhdellä silmäyksellä havaita, että tehdystä analyysistä ei ollut mitään hyötyä.

Mutta aikaa siihen meni paljon. Olin ainakin sen ajan poissa pahanteosta.

Liikenneyhteydet. Tämä on hyvä lähtökohta. Olen yksityisautoilija jo ihan siitä syystä, että haluan itse päättää milloin lähden ja minne menen.
Käytän kuitenkin julkisia liikennevälineitä esimerkiksi tärkeiden tapahtumien yhteydessä. Tällaiset tapahtumat järjestetään tyypillisesti pikkutunneilla kantakaupungissa. Tapahtumasta kotiin pääsy on hyvä lähtökohta selvittää liikenneyhteyksien toimivuus.
" Yöajan liikenne" - kartta näytti oikein hienolta mustekalalta. Sen mukaan Tampereen joukkoliikenne lupaa huolehtia minut kohtuullisen kävelymatkan päähän asunpa melkein missä vaan. Ystävällistä.

Mutta liikenteeseen liittyy muitakin aspekteja. Välillä minusta on tuntunut, että kohtaloni on kytketty lentokenttiin. Lapsuudessa asuin Ruskon lentokentän kiitotien jatkeella. Osasin tunnistaa Convair Metropolitanin ennen kuin oman isäni.
Viimeiset vuodet olen kyyristellyt Helsinki-Vantaan ykköskiitotien laskeutumislinjalla. Tuskin Tampereen kentän liikenne on yhtä vilkasta, mutta olen kyllä jo mielestäni kärsinyt osani lentomelusta.
Erityisesti, kun Tampereella on tarjota ajoittain myös Hornet - melua, tuota kaikkien ihmisen kehittämien melulaitteiden kuningasta. Se ei ainakaan melua tyhjästä. Eikä halvalla.

Tämä ei juuri mitenkään liity aiheeseen. Siksi lisäsin sen tähän. Olen napannut sen vuoden 2009 Helsinki Air Showssa.

Vielä liikenteestä.
Kiinteistövälittäjien ilmoituksista saa mielenkiintoista liikennetietoa. Ne on vain osattava tulkita.
” Hyvien liikenneyhteyksien varrella ” tarkoittaa tyypillisesti asuntoa kiinni moottoritiessä, mutta kaukana liittymästä.
” Erinomaisten liikenneyhteyksien varrella” tarkoittaa asuntoa, joka on junaradan ja moottoritien välissä.
” Julkisten liikenneyhteyksien välittömässä läheisyydessä” tarkoittaa, että lentokoneet laskeutuvat talon yli nokkapyörä katonharjaa hipoen.
” Kävelymatka lähimmälle pysäkille ” tarkoittaa juuri sitä mitä siinä lukeekin. Pitää vain jaksaa kävellä. Toinen vaihtoehto on, että pysäkiltä menee bussi kahdesti päivässä.
Saattaa olla, että en suorita liikenneanalyysiä kiinteistöilmoitustenkaan perusteella.

Kaiken kaikkiaan suorittamani liikennekartoitus ei tuonut mitään muita perusteita paikan valintaan kuin sen, että yritän karttaa lentokentän kiitotien jatkeita.
Yleisen elämänkokemukseni perusteella tämä tarkoittaa, että tulen asumaan suoraan kiitotien jatkeella.
Voisin siis oikeastaan etsiä asuntoa suoraan sieltä.

Yhden asian vuosien hotellielämä on opettanut. Sairaaloiden ja paloasemien läheisyys tuo kiusallisia hälytysajoneuvoääniä, vaikka oikealla asialla liikkuvatkin.

Tämän olen ottanut varhain aamulla Tamperelaisen hotellin ikkunasta. Paloasema on upea. Täyslähtö ikkunan alta aamuyöstä ei välttämättä ole kovin virkistävää kuultavaa. Tai siis on. On se. Hyvinkin virkistävää.

Kartoitan siis myös sairaaloiden ja paloasemien sijainnit. Helppoa.

Olen liikkuva ihminen. Liikuntamahdollisuudet ovat asuinpaikan valinnassa ohjaava tekijä.

Mutta nyt iskee karu totuus vasten kasvojani.
Tamperelaiset eivät taida juuri liikkua – pyörätieverkosto, ulkoilualueet ja uimahallitarjonta on valovuoden päässä Pääkaupunkiseudusta.
Verorahat on kohdennettu johonkin ihan muuhun. Tulee olemaan mielenkiintoista selvittää, mihin Tamperelaiset käyttävät sen ajan, kun Helsinkiläiset uivat ja ulkoilevat. Voihan olla, että fyysisten harrastusten summa on silti vakio.
Merkitsen tämän tutkimustehtävävihkooni.

Koska liikuntamahdollisuudet ovat joka puolella lähes yhtä onnettomat, nekään eivät ohjaa paikan valintaani.

Olen tehnyt päätökseni. Käytän tieteellisistä metodeista täsmällisintä.
Tulostan tuon ensimmäisenä kuvana olevan Tampereen kartan.
Kömmin huomenna pihavarastoon ja etsin tikat.

Heitän viidestä metristä itselleni viisi aluetta, joista aloitan kodin etsinnän.




[ Sivun kuvat: Hornet ja Tampereen paloasema, omia, vapaasti käytettävissä]

PROLOGI

Minä olen rohkea ihminen.

Aion muuttaa Tampereelle. 

Muutan siksi, että en ole siellä ennen asunut.

Olen minä Tampereella käynyt. Olen esiintynyt siellä turistina ja työmatkaajana. Mutta asukas en ole ollut.

Tamperelaisuus on siis  pakko kokea. Jos on syntynyt Turussa ja asunut Vaasassa ja Helsingissä, koko sisämaa on jännittävä. Miten ihminen selviytyy ilman merta? Jos pinna palaa jo Helsinkiläisten hitaudessa, miten sitä pärjää hämäläisten kanssa ?

Sen me tulemme näkemään. Pakenen, jos en selviä.

Minä en tule kirjoittamaan lounatmurteella. Siihen on hyvä syy. Heli Laaksonen. Hän tekee sen paremmin ja hän on kauniimpi ja viehkompi kuin minä.

Minulla on Tamperelaisista loma- ja työmatkoilta hyvin positiivinen kuva.
He joko huvittelevat huvipuistossa tai pukeutuvat parhaimpiinsa ja esiintyvät edukseen ravintoloissa ja yökerhoissa.
Moiseen joukkoon voin mieluusti samaistua.

Olen asunut nyt suurimman osan elämästäni Helsingissä. Vartuin kuitenkin Turussa teini-ikään asti. Vaasassa asuin vain pari vuotta, mutta pohjalaisuuden vaikutus minuun oli ajanjaksoa suurempi.

Ennen kuin kysytte, vastaan miksi lähden Helsingistä – kaupungista josta todella pidän.

Ratkaisu perustuu huolelliseen tilanneanalyysiin. Ensinnäkin, vaimo heitti minut pihalle viime syksynä. Vuosisadan lumisin talvi synnytti ajatuksen, että olisi kiva asua jossain.
Aloin katsella pieniä rintamamiestyyppisiä pientaloja Kaivopuisto-Eira alueelta, mutta niitä ei tullut myyntiin.

Kartoitin vaihtoehtoja myös  muualta. Turku ei tullut kysymykseen. 16 vuotta siellä on jo yllin kyllin. Nykylainsäädännön mukaan ei edes rattijuoppona lapsiin sekaantunut polkupyörän varastanut sarjamurhaaja saa niin pitkää tuomiota. Moni muukin paikka kävi mielessä, mutta kerron niistä joskus.

Teitä epäilyttää, ettei vapaalla jalalla voi olla turkulaista, joka huvikseen päättää muuttaa Tampereelle.

Juuri siksi olen ottanut oheen valokuvan syntymäkuitistani. Kenellä muulla muuten on todiste, että on syntynyt ? Koska nimelläni ja iälläni ei ole merkitystä, olen peittänyt nämä tiedot tuotetarroilla. Kysymyksessä ei ole kannanotto minkään tuotteen puolesta, ne vain sattuivat löytymään.

Toinen kuva on nk. nettihuumoria. Me Heidekenillä syntyneet olemme erityisen ylpeitä syntymäpaikastamme, koska se kuulostaa ulkomaalaiselta ja siinä on dee.

Iästäni vielä. Olen nyt siinä iässä. En ole enää ihan nuori, enkä ole vanhakaan. Olen siis keskiaikainen. Vuosina 500-1400 meitä oli ilmeisesti enemmän.

Voi olla, että en ihan täsmällisesti pysy tässä muuttoaiheessa. Pahoittelen tapahtuvaa etukäteen. Minä nyt vain satun olemaan ihminen, joka tietää asioihin oikean kannan ja ratkaisun. Se tekee elämäni helpoksi. 

Miksi en siis kertoisi sitä muille? 

[ Sivun kuvat: Muuttokuva Tampereelta 40-luvulta, internet,ei lähdeviittausta ]