Tuolla sivulla ” 5. MUITA KUULUISUUKSIA KUIN MINÄ” tuli mieleen, että on pakko avata vähän nyky-Tampereen tunnetuinta tuotetta, Manserockia.
Tuote ei ole mikään bisnesmiesten keksintö, vaan jopa näin turkulais-helsinkiläisellä taustalla tarkasteltuna ilmiö, joka hakee vertaansa. Eikä löydä.
Se, mitä nykyään käsitetään rock-musiikilla, ”syntyi ” todella karkeasti oikaisten 50-luvun lopulla Yhdysvalloissa nuorisomusiikiksi - uusi käsite sekin.
Sen aikaisella mediavauhdilla leviäminen kesti aikansa ja Suomessa 60-luku meni aika hapuillen, vaikka innokkaita yrittäjiä riittikin. Musiikki oli kuitenkin pääosin käännösmusiikkia.
Sen aikaisella mediavauhdilla leviäminen kesti aikansa ja Suomessa 60-luku meni aika hapuillen, vaikka innokkaita yrittäjiä riittikin. Musiikki oli kuitenkin pääosin käännösmusiikkia.
Vasta 70-luku oli Suomessa varsinaisesti kotimaisen rockin syntyaikaa.
Sen syntymistä edesauttoi valtavasti omalinjainen helsinkiläinen levy-yhtiö Love Records ja eräät Tamperelaiset muusikot, joita kutsuisin ”älykköduunareiksi”, keulilla tietysti Juice Leskinen.
Tamperelaisten linja oli olla piittaamatta maailman glamourista ja luoda suomalaista omaa rock-musiikkia suomalaisilla sanoituksilla ja suomalaisella rahvaanomaisuudella.
Sitä on Manserock. Alun perin. Tyylikkäimmilläänkin.
Kuulostaa simppeliltä, mutta askel oli valtava.
Sitä on Manserock. Alun perin. Tyylikkäimmilläänkin.
Kuulostaa simppeliltä, mutta askel oli valtava.
Jos halutaan vain yksi kappale edustamaan tuota aikakautta, niin se on Leskisen Marilyn.
Kun sen kuuli eka kerran, hämmästyi:
Tämä on suomea ja suomessa sävelletty. Ja toimii.
Kun sitä kuuntelee nyt, se kertoo myös paljon enemmän Manserockista; kaikki suuri ja hieno maailmanmeno on meille kaukaista ”unelmaa”. Sanoitus on hyvä ja nerokas esimerkki siitä, mihin Suomen kieli taipuu. Sitä ei vaan aiemmin osattu käyttää.
Kun sen kuuli eka kerran, hämmästyi:
Tämä on suomea ja suomessa sävelletty. Ja toimii.
Kun sitä kuuntelee nyt, se kertoo myös paljon enemmän Manserockista; kaikki suuri ja hieno maailmanmeno on meille kaukaista ”unelmaa”. Sanoitus on hyvä ja nerokas esimerkki siitä, mihin Suomen kieli taipuu. Sitä ei vaan aiemmin osattu käyttää.
Kyllähän 60-luvullakin Tampereella jotain tapahtui, mm. ”Hair”-musikaalin esitys, mutta vasta 70-luku synnytti Manserockin.
Suuria nimiä olivat Juice Leskinen, Alwari Tuohitorvi, Kaseva ja Virtanen.
Kun vuosikymmenen loppupuoli vielä oli karun punkrockin voittokulkua, se sopi työläiskaupunkiin kuin leka alasimeen.
Suurten nimien ja punkin vanavedessä syntyi liuta uuden aallon kovia yhtyeitä; suurimpina Eppu Normaali, Popeda ja Kari Peitsamo.
Manserockin huikea kasvu virkisti kaupungin musiikkielämää muutenkin, syntyi mm. ”oma” levy-yhtiö Poko-Rekords ja ”Soundi”-lehti.
Tässä on Manserockin perusta lyhyesti kerrottuna. Hyvältä perustalta oli helpompi ponnistaa; maineeseen nousi uuden aallon myötä mm. Kollaa Kestää, Sensuuri, Karanteeni jne.
Tarkempia tarinoita löytyy netistä useampiakin. Mieluusti Tamperelaiset puhuvat edelleen Manserockista, mutta minun kalenterissani sen aikakausi päättyi viimeistään 80-90-luvun taitteessa.
Jättiläiset tietysti jäivät ja voivat osin edelleenkin hyvin, mutta uutta omanlaista ei ole syntynyt.
Eikä tarvitse. Kun Suomen musiikkihistoriaa kirjoitetaan ja luetaan satojen vuosien päästä, Manserock tulee olemaan populaarimusiikin historian suurin ”ilmiö”.
Jättiläiset tietysti jäivät ja voivat osin edelleenkin hyvin, mutta uutta omanlaista ei ole syntynyt.
Eikä tarvitse. Kun Suomen musiikkihistoriaa kirjoitetaan ja luetaan satojen vuosien päästä, Manserock tulee olemaan populaarimusiikin historian suurin ”ilmiö”.
Ja Juice Leskisen nimi tulee elämään ikuisesti Suomen kielen käytön edistäjien ja taitajien rivistössä. Vieläpä aivan alkupäässä.
Tampere voisi hyödyntää historiallisen Manserock ilmiön paljon nykyistä paremminkin.
